Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalais-ugrilaiset kielet (tai suomalais-ugrilaiset kielet) ovat ryhmä kieliä, jotka liittyvät läheisesti samojeedi kieliin ja muodostavat yhdessä viimeksi mainittujen kanssa suuren geneettisen uralilaisten kielten perheen.
Suomalais-ugrilaiset kielet jaetaan seuraaviin osiin: unkari, jota edustaa unkarin kieli; Ob-ugri, joka koostuu mansi- ja hanti-kielistä, jota puhutaan Ob-joen valuma-alueen pohjoisosassa; Itämeri-suomi kielillä: suomi, viro, libya, vodsky, vepsa, izhora ja karjala; Saamelaiset, jota edustaa saamelainen kieli ja jota puhuvat saamelaisten (lopari), jotka asuvat Kuolan niemimaalla Pohjois-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa; Mordvalainen, jolla on kaksi päämurtaa – Erzya ja Moksha; Mari, joka koostuu niitty-itä- ja vuorenmurteista; Permi, mukaan lukien udmurtti- ja komi kieli komi-zyryan-, komi-permyak- ja komi-jazvin-murreilla.
Samojeedikielet, kielten perhe (muiden luokittelujen, ryhmien mukaan) osana uralilaisten kielten geneettistä yhteisöä. Siihen kuuluvat kielet: neenetsit, enetsit, nganasanit, selkupit, melkein sukupuuttoon sammunut Kamasin, sukupuuttoon kuollut Matorian (moottori), karagasi ja thai. Samojalaiset, vanhentuneet. – Samojeedit (annalistinen – samoyad) (Samiemnestä, saamelaisella kielellä – saamelaisten maa), 1) Samien ja muiden Venäjän pohjoisosien ja Siperian kansojen vanha venäläinen nimi. 2) Kaikkien samoyed-kansojen vanhentunut nimi.
Lisäksi erottuu ns. Ural-rotu, joka vie väliaseman Mongoloid- ja Kaukasoid-rotujen välillä. Suorat tummat hiukset, tummat silmät, joskus litteät kasvot, voimakkaasti kehittynyt epicanthus (kapea nenä ja kovera selkä) ovat ominaisia. Levitetään nyt Länsi-Siperiaan (hanti, mansi, pohjoinen Altai jne.).
Szíj Enikő, Unkarin kielen kurssi, toinen pa, Tankönyvkiadó, Budapest, 1981, sivu 9.
Unkarin kieli on läheisessä geneettisessä suhteessa ob-ugrilaisten kielten kanssa muodostaen suomalais-ugrilaisten ugrilaisten ryhmän. Aikaisemmin lähellä hanten ja mansien kanssa asuneet unkarilaiset miehittivat nykyaikaisen alueen vasta 9. vuosisadalla. Kaikki muut suomalais-ugrilaiset kielet muodostavat suomalaisen ryhmän tai balti-suomi-permi-ryhmän.
Unkarin, suomen ja viron kielet ovat kehittyneitä kirjallisia kieliä, minulla on vanha kirjoitettu kieli. Mordovian, marin, udmurtin, komin, hanten ja mansin kirjalliset kielet syntyivät vasta 20-30-luvulla. 1900-luku.
14. vuosisadan toisella puoliskolla Permin vanha käsikirjoitus luotiin komin kielellä, joka rappeutui 1800-luvulla. Muinainen Permin kirjoitus – 1400-luvulla kirjoitettu kirjoitus. lähetyssaarnaaja Stefan Perm yhden muinaisen komin kielen murteiden perusteella. Kreikan ja slaavilais-venäjän mallin mukaan koottiin erityinen aakkoset, joidenkin liturgisten kirjojen käännökset tehtiin. Nyt poissa käytöstä. Nykyisin siitä säilytetään pieniä muistomerkkejä merkintöjen muodossa kuvakkeisiin ja käsikirjoituskirjoihin, aakkosellisiin luetteloihin jne. Arkinen lähde muinaisen Permin kirjoituksen tutkimiseksi on 1700-luvulla uudelleenkirjoitettu liturgioiden luettelo (ns. Evgenievo-Lepёkhinsky-tekstit). Venäjän aakkoset Vanhasta Permistä, joka on johdonmukainen teksti, joka on kooltaan noin 600 sanaa. Tämä kirjoitus 14-17-luvulla. nautti myös suosiota venäläisten Moskovan kirjanopiskelijoiden keskuudessa, jotka käyttivät sitä salaustekniikkaan.
Muinaiset kirjalliset muistomerkit ovat unkari (13. s.), Komi (14. s.), Suomi (15—16 cc).
Nykyajan suomalais-ugrilaisille kielille yhteisiä ovat suomalais-ugrilaisesta peruskielestä perittyjä konjugaation, deklinaation ja sananmuodostuksen liitännäisiä sekä useita satoja yleisiä juuria. Tiettyjen kielten suomalais-ugrilaisessa sanastossa havaitaan säännöllisiä äänen vastaavuuksia. Nykyaikaiset suomalais-ugrilaiset kielet ovat kuitenkin pitkästä erillisestä kehityksestään johtuen kaukana toisistaan sekä kieliopin että sanaston suhteen; Ne eroavat myös voimakkaasti ääniominaisuuksista. Yleisistä kieliopillisista piirteistä voidaan todeta seuraavaa: agglutinatiivinen kieliopillinen järjestelmä, jälkiasentojen käyttö (indoeurooppalaisten kielten ennakkojen sijaan), etuliitteiden puuttuminen (poikkeus on unkarin kieli), adjektiivien muuttumattomuus asemassa ennen määriteltyä sanaa (balti-suomi kielet ovat poikkeus). Suurimmassa osassa suomalais-ugrilaisia kieliä havaitaan vokaaliharmoniaa. Naapurimaiden eri kielet vaikuttivat yksittäisten kielten sanastokokoonpanoon, minkä seurauksena ulkomaisten lainojen koostumus ei ole sama eri kielillä; Esimerkiksi unkarin kielellä on paljon turkkilaisia ja slaavilaisia sanoja, ja suomen kielessä on paljon baltian, saksan, ruotsin ja muinaisen venäjän lainoja.